“Kaksi yhtiötä, Receptum ja Vallisdata, yhdistävät minut ja Designergatanin perustajan, Herman Talvitien. Liikkeelle lähdimme Vallisdatasta, jonka toimintaa jatkaa nykyään Receptum Software.

Vallisdata perustettiin vuonna 1990, toimialueena ohjelmistotuotanto: teimme koodit ja softat itse, asensimme laitteet ja vedimme kaapelit – huolehdittiin kaikesta, mitä ATK:hon liittyi. Pikkuhiljaa yhtiö ja sen työntekijämäärä kasvoivat, ja roolini oli toimitusjohtajana pääasiassa työnohjauksessa, koodaus jäi itseltäni jo vähemmälle. Kun Herman tuli kuvioihin, en enää itse juurikaan koodannut mitään.

“Herman esitteli asiansa hyvin kunnianhimoisesti.”

Yhteistyöni Hermanin kanssa alkoi noin viisi vuotta sitten. Hän soitti ihan pokerina, esitteli itsensä, kertoi mitä hän osaa ja mihin hänellä oli mielenkiintoa. Se tapahtui juuri sopivaan hetkeen, sillä juuri silloin mietimmekin millä tavalla voisimme parantaa käyttökokemusta ja omaa softaa, millä tavoin niitä kehitettäisiin. Meillä ei ollut sitä osaamista, jota Herman kertoi taitavansa. Tämä herätti mielenkiintomme. Hermanin hyvä lähestyminen oli hidas, sopivan hidas juuri meille, siinä ehti miettimään asiaa ja pääsi heti jyvälle siitä, mitä voisi lähteä tekemään ja mitä haluamme. Herman esitteli asiansa hyvin kunnianhimoisesti.

“Ei riitä, että koodi toimii teknisesti, vaan sen pitää olla käyttäjälle myös jonkinnäköinen kokemus, mahdollisimman yksinkertainen ja helppo käyttää.”

Yhdessä keksimme, miten tämä yhteistyö voisi edetä, ja lähdimme vaatimattomasti liikkeelle. Pikkuhiljaa Hermanin osuus ja tärkeys kasvoi, ja näimme molemminpuolisen hyödyn: Herman tykkäsi tehdä työtään ja hän koki sen antoisaksi, ja me todellakin saimme uudenlaisen lähestymisen ja ajatuksen siitä, mitä meidän pitää tehdä ja mihin meidän pitäisi pyrkiä. Herman toi laatutietoisuutta asioihin – että nyt täytyy pystyä parempaan, ja pitää pyrkiä parempaan. Meille oli uusi ajatus, että aina voi tehdä paremmin ja vielä miettiä lisää, tavallaan lähteä aina kauempaa liikkeelle. Ei riitä, että koodi toimii teknisesti, vaan sen pitää olla käyttäjälle myös jonkinnäköinen kokemus, mahdollisimman yksinkertainen ja helppo käyttää. Ja tätä asennetta Herman jaksoi tuoda niin sinnikkäästi esille, että pikkuhiljaa oivalsimme sen tärkeyden.

Taito ja osaaminen ovat tietenkin tärkeitä, mutta yhtä lailla asenne: millä tavalla tehdään, mitä vaaditaan, miten täytyy pyrkiä parempaan. Hermanin ambitiot olivat alkuun korkeammat kuin meidän. Aiemmin meille oli riittänyt se, että koodi toimii ja siinä ei ole paljon bugeja. Vasta Hermanin myötä aloimme ymmärtämään käyttökokemussuunnittelun tärkeyden.

Kyse ei ollut tässä yhteydessä niinkään koodin toiminnallisuuksista, vaan nimenomaan siitä, minkälainen käyttäjäkokemus on. Käyttäjäkokemusta lähdettiin parantamaan designin kautta. Toki Herman tunsi jo sovelluksenkin toiminnan ja oli mukana myös kehittämässä toiminnallisuuksia. Mutta se ei ollut hänen päätehtävänsä, vaan hän keskittyi käyttökokemussuunnitteluun – lähtien ihan väreistä, painikkeista ja niiden sijoituksesta ja siitä mielikuvasta mikä softa tuo, aina isoimpaankin kokonaisuuteen asti. Hän myös huolehti yhtenäistämisestä suuressa kokonaisuudessa.

“Käyttäjälle asiat eivät saa näkyä erilaisina, vaikka tekijöinä olisikin eri tahoja.”

Receptum Softwaressa teimme jo silloin suuria kokonaisuuksia: päätuotteemme on apteekkisofta, joka kattaa käytännössä kaiken mitä apteekissa tehdään. Tähän ohjelmistoon liittyy kymmeniä erilaisia osioita. Meilläkin oli sellaisia perinteitä, että näitä softan eri kokonaisuuksia oli ollut tekemässä jopa useampi yritys, ja siten ne olivat erilaisia käyttöliittymiä: niillä oli erilaisia näppäinsekvenssejä, toimintoja ja hiirenklikkauksia. Yhtenäistäminen oli tärkeää, eli ymmärsimme, että käyttäjän kannalta niiden pitäisi kaikkien olla samanlaisia – ei olisi järkeä, jos ne kaikki toimivat eri tavalla tai ovat erinäköisiä. Käyttäjälle asiat eivät saa näkyä erilaisina, vaikka tekijöinä olisikin eri tahoja.

“Hermanin teknisen osaamisen, asenteen ja designin kautta asiakaskokemus nousi. Kunnianhimoinen asenne vaikutti työyhteisössä myös muihin.”

Kun remmiin tuli uusi tekijä uudenlaisella asenteella, myös minun oli esimiehenä helppo näyttää muille esimerkin kautta, että pyrimme tämänlaisiin asioihin nyt entistä enemmän ja toki toivoin, että ambitiotaso nousisi muillakin tekijöillä. Yhteensä noin kymmenkunta koodaria työskenteli yhtiössä, eikä kukaan heistä tietenkään pystynyt tekemään kuin yhtä osaa kerrallaan. Yleensä lähdimme liikkeelle siitä, että jokainen koodari teki oman käyttöliittymän sille mitä teki, eli se oli sellaista aika lailla omaa tuotantoa. Ja nyt sitten Herman lähti virtaviivaistamaan sitä aina jostain tietyistä osioista, parantamaan käyttökokemusta. Tämän esimerkin kautta pyrimme näyttämään muillekin – ‘hei, katsokaa nyt, me voitais pystyä tämmöiseenkin!’. Hermanin teknisen osaamisen, asenteen ja designin kautta asiakaskokemus nousi. Kunnianhimoinen asenne vaikutti työyhteisössä myös muihin.

Meille oli aikaisemmin aina koodaus ollut tärkeintä, ja olimme aina lähteneet sisältäpäin: että saadaan tietokannat toimimaan ja toiminnallisuudet tehtyä. Käyttöliittymä oli meille aiemmin ollut vähän sellaista pakkopullaa. Mutta nyt esimerkin kautta huomasimme, että näin se pitää tehdä. Aluksi toki osa koki tämän myös ylimääräisenä työnä, mitä ei aikaisemmin ollut. Joillekin oli alkuun haastavaa, kun olivat kymmeniä vuosia tehneet asioita tietyllä tavalla, ja yhtäkkiä sanottiin, että pitäisi alkaa tehdä uudenlaisia juttuja. Kukaan ei näe, mitä siellä koodissa on, vaan sinun pitää lisäksi katsoa, että nappula on tietyn levyinen ja se on sijoitettu oikein. Nämä olivat uusia asioita, ja alkuun ne varmasti saattoivat joistakin tuntua kuormittavilta muiden töiden lisäksi tehtyinä. Joten toki tämä alkuun vaati myös sopeutumistakin.

Se, että saimme uutta, oli kuitenkin kannattava, pitkän tähtäimen investointi. Nyt koodaus onkin jo muuttunut alkujoista oleellisesti. Nykyään käyttöliittymän tekevät eri henkilöt kuin ne, ketkä tekevät koodin, eli back-endin. Sama henkilö ei tee enää koko toimintoa. Herman on nykyään suunnittelu- ja toteutusryhmässä, joka vastaa käyttöliittymästä ja käyttökokemuksesta. Back-endit ovat siis ihan erikseen. Ja nämä kaikki tahot kommunikoivat keskenään.

“Noin puolet Suomen apteekeista käyttää MAXX-järjestelmää.”

Tärkein tuotteemme on MAXX-apteekkijärjestelmä. Vallisdata oli tehnyt koodia moneen eri lähtöön, eli lähtenyt sieltä pienyritysten kirjanpidoista ja laskutuksista ja jopa erilaisista paikallislehtisovelluksista. Silloin apteekkimaailma ja apteekkisofta olivat vain yhtenä osana. Sittemmin kuitenkin kaikki muu oikeastaan on jäänyt. Nykyään keskitymme liiketoiminnassa apteekkipuoleen. Ohjelmiston uuden version nimi on MAXX ja se on ollut käytössä kymmenisen vuotta, eli sekään ei ole enää uusi. Noin puolet Suomen apteekeista käyttää MAXX-järjestelmää. Myös Ruotsissa on useita apteekkeja, joilla on tämä järjestelmä käytössään. Tällä hetkellä työstämme seuraavaa versiota, jonka käytön ympärillä käymme jo keskusteluja erään merkittävän pohjoismaisen yhtiön kanssa.

Herman tuli mukaan MAXX-kehitykseen. Vaikka tuote tavallaan oli valmis, on siinä silti monta osaa eikä työmaa lopu koskaan. Sitä tehdään jatkuvasti lisää ja koodarit tekevät koko ajan jotain: siihen lisätään asioita ja myös viranomaispäätökset ohjaavat toimintaa. Eli työ jatkuu tuotteen ympärillä koko ajan. Herman tuli mukaan – kuten sanottu, kaikki lähti yhdestä puhelinkeskustelusta – ja lähdimme yhdessä kehittämään ja uudistamaan ohjelmistoa, etenkin käyttäjäkokemuksia, parantamaan käyttöliittymiä.

Me Receptum Softwaressa hoidamme ohjelmistokehitystä. Itse Receptum puolestaan hoitaa asiakasrajapinnan ja asiakashankinnan, sekä Suomen apteekit että myöskin Ruotsin kaikki asiakaskontaktit, niin myynnin kuin jälkihoidonkin. Ja kun pohjoismaissa operoidaan, niin toki on myös demo- ja prototyyppiasioissa lennetty edestakaisin moneen kertaan, jotta asiat ovat selvinneet ja jotta olemme päässeet näin pitkälle.

Kansainvälisyys kiinnostaa meitä kovasti apteekkipuolella entisestään, ja on tarkoitus tutkia eri vaihtoehtoja. Niitä on vähän jo esilläkin. MAXX-sovellusta kehittäessä on pidetty koko ajan myös laajemmin mielessä se, että apteekkiala on kuitenkin vain yksi sovellettavista sektoreista, ja järjestelmää on kuitenkin tietyllä tavalla aika helppo muuttaa ja siten räätälöidä MAXX mahdollisesti myös jollekin toiselle toimialalle.

“Järjestelmä on erittäin kokonaisvaltainen.”

MAXX on oikeastaan koko apteekin järjestelmä. Sillä hoidetaan tilaukset tukusta, ja ne ovat hyvin pitkälti automatisoituja. Tämän lisäksi hoidetaan lääkevaraston hallinta apteekissa, ja tilaukset lähtevät Suomen tukkuihin linjaa pitkin eikä käyttäjä juuri edes tiedä mitä sieltä on tulossa, ellei siihen erikseen halua puuttua. Tiedot tulevat varastosaldon ja menekin mukaisesti. Järjestelmään sisältyy reseptinkäsittelyn ja viranomaisraportoinnin lisäksi myös kassajärjestelmä, asiakashallinta ja laskutus, ja lisäksi tavarankierto ja myynnin kierto, ja myös itsepalvelukassa ja vuoronumerojärjestelmän integraatio. Järjestelmä on erittäin kokonaisvaltainen. Se on toisaalta myös tullut siitä, että kaikki on tehty itse mahdollisimman pitkälle. Toki jatkossa voi olla, että se ei aina ole 100 % enää itsetehtyä, mutta niin kauan kuin pystymme tekemään itse parempaa kuin muut niin silloin me teemme sen itse.

“Hän antoi hyvän kuvan itsestään jo puhelussa.”

Oli oikeastaan aika yllättävää, että yhteistyömme lähti liikkeelle kylmäsoitolla. Perinteisesti ne eivät yleensä johda mihinkään, varsinkin jos ne tulevat ihan yllättäen eikä asiakasta ole valmisteltu etukäteen, ei olla lähestytty esimerkiksi sähköpostilla, vaan että lähdetään nimenomaan puhelusta. Yleensä siihen vastataankin ‘ei ole nyt aikaa ja hei vaan’. Mutta meillä se lähti tästä, sillä puhelu tuli juuri sopivaan aikaan. Ehkä on myös tärkeää, että Herman aika rauhallisena ja perusteellisena esittäjänä antoi aikaa huomata, että hetkinen, tästähän voi heti tulla jotakin. Hän antoi hyvän kuvan itsestään jo puhelussa. En muista mikä oli seuraava askel, hän varmaan tuli käymään ja yhteistyötä mietittiin eteenpäin tarkemmin.

Yritysmaailmassa ensivaikutelma ja hyvä valmistelu ovat kontaktoinnissa tärkeää. Lisäksi tarvitaan pikkuisen tuuria, ja oikeaa ajoitusta – että osuu tarpeeseen.

“Herman teki design-suunnitelman ja oli esittelemässä sitä. Asiakas rakastui siihen asiaan paljon.”

Yhteistyömme on hyvä ja se on kestänyt kauan. Olemme tehneet yhdessä isoja asioita. Kuten sanottu, olemme olleet tyytyväisiä juuri niihin puoliin, joita Herman on tuonut ja joita hän on osaamisellaan näyttänyt toteen. Ambitiotaso on aina ollut hyvä ja hän on vähän kasvattanut meitäkin ajattelemaan uudella tavalla ja saanut meidät pyrkimään kehitykseen myöskin käyttökokemussuunnittelun puolella. Hän on huipputekijä näissä asioissa ja olemme saaneet paljon aikaiseksi. Ja tämä koko työn alla oleva iso uusi asiakashankinta oli paljon Hermanin ansiota. Herman teki design-suunnitelman ja oli esittelemässä sitä. Asiakas rakastui siihen asiaan paljon.

Tämä uusi asiakkuus on merkittävä, iso keissi – itse asiassa varmaan isoin yksittäinen asiakas. Toki meillä on Suomessa paljon asiakkaita, ne ovat tällä hetkellä kaikki kaikessa, mutta tämä uusi asiakkuus on isoin yksittäinen. Tämä on meille iso onnistuminen, ja kun siitä saadaan hyvä referenssi, se avaa osaltaan jälleen uusia ovia.

“Herman on opettanut meidät ja asiakkaamme siihen, että meidän täytyy pyrkiä näin aina parempaan, vähempi ei enää riitä.”

Ymmärtääkseni Designergatan on laajentamassa toimintaa, ja Herman hakee verkostoonsa lisää yhteistyökumppaneita. Hänen verkostonsa kasvaa, ja toivomme, että saisimme Hermanilta vielä enemmän suunnittelutyötä jatkossa. Kuten sanottu, tässä työssä vain tiettyä osuutta tehdään kerralla. Haluaisimme vielä enemmän näin laadukasta suunnittelutyötä. Tarve on kasvanut. Herman on opettanut meidät ja asiakkaamme siihen, että meidän täytyy pyrkiä näin aina parempaan, vähempi ei enää riitä.

Palvelumme rima ja profiili ovat korkealla. Design on investointi, mikä on kannattanut – sen hyöty tulee takaisin. Näen, että hyvä suunnittelu kannattaa, se on investointi. Ennen menimme hyvin matalalla profiililla, ja toki sen kohottaminen tuo tullessaan kustannuksia. Mutta se, että vaatimus tulee jo ulkoapäin – kyllä siihen täytyy mennä mukaan. Vanha juttumme ei riittäisi enää. Tämä on tavallaan ollut pakkomuutos, joka onneksi tuli vapaaehtoisesti jo ennen kuin asiakkaat olisivat hylänneet meidät, pahimmassa tapauksessa. Sen takia se oli juuri se oikea hetki, meidän täytyi ruveta tekemään jotain.

“Uskon, että hänelle on aito ilo voida omalla esimerkillään tuoda designin maailmaan myös muillekin jotain ammennettavaa.”

Näen, että Designergatan toimii omalla tyylillään. Se on Hermanin tapaista, hän pyrkii ehkä johonkin omaansa. Ehkä nimenomaan sinne missä pääsee ylittämään jonkin riman taas reilummin, ehkä hän on asettunut itselleen jonkun päämäärän aika korkealle. Uskon, että hänelle on aito ilo voida omalla esimerkillään tuoda designin maailmaan myös muillekin jotain ammennettavaa. Ja aika perinpohjaisestikin Herman esittelee ajatusprosessiaan, jolla hän on päätynyt tietynlaisiin asioihin, esimerkiksi värimaailmaan, muotokieleen tai muuhun. Hän haluaa kertoa hyvin perinpohjaisesti, miten hänen ajatuksensa menivät vaiheittain. Hän on nimenomaan tuonut tämän meille muille kehittäjille, se on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla analyyttinen ajatusprosessi menee tämänlaisissakin asioissa.

Hyvän yhteistyön elementtinä ja perustana luottamus tulee varmaan ihan ensimmäisenä. Lisäksi molemmilla täytyy olla jotain tarjottavaa, ja on muodostuttava selkeä asiakas-, tuottaja-, toimittaja-suhde. Herman tekee hyvää työtä ja maksamme Hermannille korvauksen siitä. Luottamus on siinä pohjalla, eikä tarvitse kyseenalaistaa hoidetaanko asiat kumpaankin suuntaan oikein – että tuottaako Herman hyvin ja maksetaanko hänelle. Ei sellaista tarvitse kyseenalaistaa. Teemme aitoa työtä ja asioista pystymme keskustelemaan suoraan, suora suhde. Se tarvitaan.

“Ja jollain tapaa sitä kaipaa sellaista juttuhetkeä vanhan ystävän kanssa.”

Olemme eläneet työarkea Hermanin kanssa yhdessä, ja olen nyt itse päässyt jo eläkkeelle asti. Yhteistyöstä tuli henkilökohtainen ja tunnemme toisemme henkilökohtaisesti. Tavallaan se ihminen sieltä pikkuhiljaa tulee tutuksi ja kun oppii tuntemaan toisen tietyllä tasolla, niin siitä tulee sellainen jälki, jonka sitten näillä eläkepäivilläänkin vielä muistaa. Ja jollain tapaa sitä kaipaa sellaista juttuhetkeä vanhan ystävän kanssa. Lämpimiä muistoja on monella tavalla ja voin suositella Hermania muillekin.”